Innostuin vielä vanhemmalla iällä opiskelemaan, kun tuli hyvä tilaisuus ja löytyi netistä sopiva koulutus. Olen pohjakoulutukseltani ylioppilas ja sitten suorittanut nuorisotyöntutkinnon Tampereen Yliopiston yhteiskunnallisessa opetusjaostossa. Olen aina työskennellyt eri-ikäisten lasten parissa ja nyt viimeiset toistakymmentä vuotta Porissa eri päiväkodeissa. Varhaiskasvatukseen päädyin töihin, kun tarvitsin osa-aikaista päivätyötä ja pääsinkin sitten lastenhoitajaksi erään päiväkodin puolipäiväryhmään. Olin siihen aikaan oman lapseni omaishoitaja ja osa-aikatyö oli siinä elämäntilanteessa minulle ainoa mahdollisuus. Pääsin töihin ja ehdin silti lastani vastaan koulutaksille. Aikanaan omaishoitajuus päättyi, kun nuori muutti pois kotoa. Jäin varhaiskasvatukseen töihin tehden kokopäiväistä työtä henkilökohtaisena avustajana ja välillä ryhmäavustajana Porin eri päiväkodeissa.
Muutama vuosi sitten minulle tuli halu vielä opiskella jotain ja aloin katsella eri koulutusvaihtoehtoja netistä. Löysin kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon, varhaiskasvatuksen ja perhetoiminnan osaamisalalta, josta saisi pätevyyden toimia päiväkodissa lastenhoitajana/ -ohjaajana. Satakunnasta opiskelupaikkaa etsiessäni huomasin Kankaanpään opiston, jossa opinnot pystyisin suorittamaan verkossa ja poissaoloja töistä ei juuri tulisi vaan opinnot voisi suorittaa työpäivän jälkeen kotoa käsin. Kyseiseen koulutukseen oli jatkuva haku ja laitoin hakemuksen menemään.
Pian sain kutsun valintakokeeseen Kankaanpään opiston Tampereen toimipaikkaan ja valintatilaisuuden jälkeen muutaman päivän päästä tiedon koulutukseen pääsystäni. Olin silloin töissä Koivulan päiväkodissa ryhmäavustajana ja sain sieltä sitten oppisopimuspaikan myös. Olin seuraavan kauden samassa mukavassa lapsiryhmässä ja hyvässä työtiimissä. Myös työpaikkaohjaajat eri tutkinnon osiin järjestyivät vaivattomasti ja he hoitivat ohjauksen hyvin.
Toisen kerran kävin opistolla Tampereella heti opiskelun alussa opintojen lähiopetuspäivänä. Opintopäivän aikana tapasin muita opiskelijoita ja saimme tietoa ammattitaitovaatimuksista ja -kriteereistä sekä katsottiin, että osaamme ja löydämme asiat verkkoympäristössä. Wilma ja Moodle olivat mielestäni ihan käteviä käyttää ja Teams- opintopiirissä myös tiedon jakaminen ja ryhmätyöt sujuivat yllättävän hyvin. Myös opettajien kanssa käytävät kahdenkeskiset ohjaustuokiot hoituivat Teamsin kautta kätevästi.
Sen jälkeen alkoi opiskelu työpaikalla työtehtäviä tehden, jotka vastasivat tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksia sekä verkko-opinnot kerran viikossa. Verkko-opinnoissa tein tehtäviä, jotka olivat tutkinnonosien ammattitaitovaatimuksien mukaan laadittu. Opintopiirissä muiden opiskelijoiden kanssa tehtäviä purkaessa sain monenlaista tietoa erilaista työtavoista ympäri Suomea. Keskustelut pienryhmissä voimaannuttivat ja jaoimme tietoa ja autoimme toisiamme. Opettajat myös kannustivat ja auttoivat eteenpäin. Heiltä sai tukea ja ohjausta aina tarvittaessa, kun vain pyysi. Tehtäviä tehdessäni ja töissä asioita oppien aloin enemmän miettiä omaa tekemistäni. Huomasin paljon enemmän pohtivani kuinka asioita teen tai kuinka kohtaan lapsia tai työtovereitani. Työpaikkaohjaajien kanssa tuli monia mielenkiintoisia keskusteluja käytyä.
Opinnot aloitin varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan toteuttamisen pakollisesta tutkinnon osasta. Tämä tutkinnon osa oli vaativa ja sain ihan tosissani opiskella niin töissä kuin itsekseni sekä opintopiireissä. Opin mielestäni paljon erityisesti pedagogisesta dokumentoinnista sekä lapsien mielenkiinnon kohteiden ja vahvuuksien hyödyntämisestä toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Haastavaa mutta mielenkiintoista. Sain työpaikkaohjaajaltani ja tiimiltä hyvää ja rakentavaa palautetta ja hyviä keskusteluja aiheesta. Opintojeni viimeinen tutkinnon osa oli Lapsen kasvun, hyvinvoinnin ja oppimisen edistäminen. Siinä oli minulle paljon mielenkiintoista opiskeltavaa mm. tunnetaidoista ja lapsen kielenkehityksestä. Eri tutkinnon osien näyttösuunnitelmien kirjoittamiseen meni minulta aikaa varsinkin opintojen alussa paljon. Näyttöviikot olivat minusta mukavia ja sain ne pidettyä suunnitelmien mukaan. Oli mukavaa suunnitella ja pitää lapsille erilaisia tuokioita. Verkko-opinnoissa oli paljon hyvää materiaalia sekä linkkejä hyville sivustoille, joista haen edelleen materiaaleja eri aiheisiin.
Opinnot sain valmiiksi vuodessa ja nopeasti vuosi meni. Opinnot etenivät kuin juna, kun kyytiin lähdin. Sain virallisen pätevyyden varhaiskasvatuksen lastenohjaajaksi, joka on hieno asia. Näin iäkkäämpänä opiskelijana minulle on ollut hienoa huomata se, että aina vaan pystyy oppimaan ja innostumaan siitä. Verkko-opinnot mahdollistivat itselleni opiskelun työn ohella, kun ei tarvinnut matkustaa kouluun vaan sai kotona opiskella. Vuoden rutistuksen jälkeen takki on kyllä tyhjä mutta mieli hyvä, tulipa tehtyä!
Opintopiirissä muiden opiskelijoiden kanssa tehtäviä purkaessa sain monenlaista tietoa erilaista työtavoista ympäri Suomea. Keskustelut pienryhmissä voimaannuttivat ja jaoimme tietoa ja autoimme toisiamme. Opettajat myös kannustivat ja auttoivat eteenpäin. Heiltä sai tukea ja ohjausta aina tarvittaessa, kun vain pyysi.