Olen saanut esikoiseni nipinnapin 18-vuotiaana ja sen myötä opinnot nuoriso-ja vapaa-ajan ohjaajaksi jäivät kesken. Työskentelin useita vuosia perhepäivähoitajana ja mahdollistin näin oman lapsen pitämisen kotona. Oma perhe kasvoi parilla lapsella lisää ja kuopuksen jälkeen perhepäivähoitajan työ omassa kodissa ei enää kiinnostanut. Työskentelin hetken ravintola-alalla iltaisin ja viikonloppuisin, mutta kaipasin kokoajan takaisin työskentelemään lasten pariin.
Aloitin sijaisuudet varhaiskasvatuksessa ja sainkin pian pidemmän sijaisuuden, jossa olin loppuviimein kaksi kokonaista toimintakautta. Ajatukset opiskeluista oli ollut mielessä ajoittain, mutta lykkääntyi aina taka-alalle. Sattumalta netissä törmäsin Kankaanpään opiston sivuihin. Etänä tapahtuva opiskelu kuulosti heti omalta jutulta ja oli helpoin sovittaa omaan elämään. Opiskelujen aluksi tehty henkilökohtainen suunnitelma oli hyvä pohja ja sitä oli helppo noudattaa. Opettajien ammattitaito ja opintopiirien tärkeys olivat mielestäni tärkeitä kulmakiviä opintojen edistymiselle. Pysyin suunnitellussa aikataulussa ja suoritin opinnot vuoden aikana.
Itsenäinen opiskelu vaati kurinalaisuutta, jotta opiskelulle todella huolehti jättää aikaa riittävästi. Valmistuin maaliskuussa ja hain ahkerasti töitä pätevöityneenä; se palkitsi, sillä sain vakituisen työsopimuksen syksystä alkaen.
Opiskelu oli mukavaa itsensä haastamista ja oli tärkeä etappi omassa elämässäni saada haaveiden ammatti!